|
Suomenmaa 10.3.1997
Terttu Jurvakaiselta uusi kokoelma runoja ja maalauksia
Terttu Jurvakainen
Silmät että näkisit
Runoja ja maalauksia
Pohjoinen 1996
Ihmiselle määräytynyt aika on matkaa omaan itseen. Tätä
matkaa tehdään perusyksinäisyydessä, joka syvenee ihmisen
elämän ja kokemusten myötä. Jokainen kokee elämänsä
aikana sen ydinerillisyyden, mitä toinen mielellään karttaa,
mutta mikä on luovuuden ehdoton edellytys. Ihmisen ei kuitenkaan ole
tarkoitus jäädä tähän hyvin henkilökohtaisesti
koettuun yksinäisyyden tunteeseen vaan se voidaan muuttaa ja tehdä
vastavuoroiseksi ympäröivän luonnon ja ihmisten kanssa.
Kaikki suuri ja merkityksellinen kypsyy hitaasti ja tärkeät
ratkaisut tapahtuvat pääosin tietoisuuden ulkopuolella. Tällä
tavoin yksilön sisäinen näkemys pohjaa intuition edelläkulkuun,
mikä esiintyy taiteilijoilla painotetun voimakkaana ja aivan erityisen
hienosyisenä. Koska elämä on monella tasolla hyvin erilaisten
mahdollisuuksien toteutumista, tekee jokainen valintansa itsekullekin luontevia
myönnytyksiä käyttäen ja päätyy näin
vähiten menetyksiä aiheuttavaan lopputulokseen. Tällä
tavalla yksilö tekee elämästään sielunmaisemansa
kaltaisen ja ihminen muotoutuu oman elämänsä kuvaksi.
Terttu Jurvakaisen seitsemäs kokoelma Silmät että
näkisit on vuoropuhelua taiteen välityksellä muuttaa yksinäisyys
yhteiseksi kokemiseksi. Runoilija tulkitsee syviä tunteita ja elämysten
runsaita vivahteita pelkistetyn viimeistellysti. Sanoma on vahvaa ja rikasta
kertoen herkin painotuksin suuresta riippumattomuuden tarpeesta ja ehdottomasta
vapauden välttämättömyydestä.
"Tuulen pyyhkimillä kasvoillasi/
pysähtyneen kirjoiruskoneen ilme/
silmien pyöreät kiekot/
valaistuina sisältäpäin/
kuin kynttilöiden alastomat/
liekit/
joita et voi koskettaa/
välimatkat ovat pitkiä/
loppuunkulutettuja nauhoja/
sanat/
pelkkiä kuoria/
ja niiden hiljaisuus/
kaiken ylle siroteltuna."
Luonto on kokoelmassa keskeisenä teemana. Kielikuvat ovat impressionistisia
välähdyksiä maalaten lukijalle eri vuodenajat vaihtelevan
rikkaina. Nautittavaa läheisyyttä antaa hiljaisuus, jonka sisällä
on eheys ja tasapaino, joiden vastakohtana virtaa auringon liike ja lintujen
helähtävät äänet. Luonnossa yhdistyvät mielen
sisäiset liikahdukset ympäröivän todellisuuden avaraan
kauneuteen. Erillisyys saa uuden tason, kun sisin tuntee ainoalaatuisen
yhteyden tässä suuressa maailmankaikkeudessa.
"Ylläsi/
linnunradan vyö/
tuntemattoman olemassaolo/
tähdet ja valo/
nousevat idästä/
tietoisuuden kirkastama/
avaruus/
aistittavissa oleva ulottuvuus/
aika/
minuutit/
vuodet saaria/
pelkkiä pisteitä/
tähdet."
Yhdessäolo lähtee yksinäisyydestä. On kuljettava
vaihe vaiheelta tie itsensä luo, jotta tämän jälkeen
voi ottaa vastaan läheisyyden viestit. Viestien ymmärtäminen
edellyttää erillisyyttä ja erillään olemisen sietämistä.
Runoilija välittää ihmisyyden yhteisiä pyrkimyksiä
näiden siltojen löytymisestä ja avaa toiveita tämän
kohtaamisen mahdollistamiseksi. Tämän toteutuessa elämä
paljastaa portin vuorovaikutuksen ymmärtämiseen, mikä on
alku äänettömyydestä dialogiin.
"Olet lähellä/
nyt sen huomaan/
kuun kirkas särmä/
merentakaiset kasvosi."
Teos kuljettaa lukijaa menneisyyden, unien ja tulevaisuuden vaihtelevassa
maastossa. Unet liitetään menneisyyteen, mutta runoilija on jo
paluumatkalla tulevaisuuteen. Näyt ja unet vuorottelevat kuin köynnökset
toisiaan kannatellen todellisuuden puhjetessa vihreydeksi visioiden sateen
voimasta. Elämä on tämä aamu ja sen elävöittää
kasteen raikkaus kaikkien näkemättä jääneiden
unien kasvoilla.
"Selittämätön muotoutuu/
ruumiikseni/
ajan hauras tiivistymä/
mielen violetti luomi/
on jäänyt ikuisesti raolleen/
kuin ovi/
näkemästään raskaana."
Silmät että näkisit kokoelma sisältää
13 värivalokuvaa Terttu Jurvakaisen guassiakvarelleista. Työt
on maalattu lähes kaikki parin viime vuoden aikana. Kuvat elävöittävät
teosta ja niiden loisteliaat sävyt ja vivahteikkaat värivariaatiot
tekevät siitä harvinaisen nautittavan kokonaisuuden. Sinisen
laaja asteikko hengittää meren lailla ja saa vaaleat kohdat heijastumaan
pilvien lailla suuren ultramariinin aavalla. Oranssisen auringon sametti
käärii tuhlaamalla auki lukemattomat keltaiset hetket. Punainen
on maalausten purppurainen lanka, joka sitoo ja irrottaa muotojen ja viivojen
salaiset metafoorat. Lempeä vihreä pyrkii korkeammalle kuin pisimmät
latvat ovat, ja kertovat ikuisen toivon ja rohkeuden jäävän
väreistä viimeisenä jäljelle.
Onhan vihreä toivon väri ja toivon kuten unenkin mahdollisuudet
jäävät aina rajattomiksi.
Terttu Jurvakaisen seitsemäs teos on eheä ja hallittu
kokonaisuus ja antaa oivallisen kuvan kahden lahjakkuuden rinnakkaisuudesta
ja niiden onnistuneesta yhdistämisestä.
"Hengitän ja katson/
hiljaisuutta/
minkä olen saanut itselleni/
pelastetuksi kuin/
kevään helmililjan sinen/
jonka kieli on sen tuoksu/
ja tuoksu kuin lähtö/
tietä näkemättä"
Liisa Hyvönen
Suomenmaa 10.3.1997
Liisa Hyvönen
Terttu Jurvakainen: Silmät että näkisit.
Runoja ja maalauksia. Pohjoinen 1996.
|