Kysymyksiä vailla vastauksia

Terttu Jurvakainen: Hidas kevät, pitkät varjot, romaani, Kustannus HD 2011.

Muhoslaisen taidemaalarin Terttu Jurvakaisen kirjallinen lahjakkuus puhkesi esiin samanaikaisesti hänen näyttelytoimintansa kanssa. Jurvakainen voitti I palkinnon J. H. Erkon valtakunnallisessa runokilpailussa v.1968. Taiteellisen työskentelynsä ohessa Jurvakainen julkaisi v. 1978–2005 yhdeksän runokokoelmaa. Aforistisesti pelkistettyjen runojen kieli soi musiikin tavoin ja ajatus maalaa hänen taiteeseensa verrattavia visuaalisia näkyjä. Vuonna 2006 Jurvakaiselta ilmestyi hänen taiteilijakutsumustaan syvällisesti analysoiva esseekokoelma Hiljaisuuden talo. Hidas kevät pitkät varjot, 2011, on Jurvakaisen ensimmäinen romaani.

Jurvakainen iloitsi siitä, että sai itse valita romaaninsa kansilehdeksi detaljin maalauksestaan Iltakävely, joka väreiltään ja tunnelmaltaan myötäilee sisältöä. Eikä Jurvakainen olisi sisimmässään runoilija, ellei romaani alkaisi johdantomaisella lyyrisellä tiivistelmällä ja elleivät voimakkaat elämykset kulminoituisi runoiksi myös romaanin tapahtumien edetessä.
Romaanin aihe on kipeän ajankohtainen, työpaikkakiusaaminen. Koulukiusaaminen, sen tunnettuja traagisia seurauksia myöten, nostetaan ainakin tilanteiden kärjistyessä voimakkaasti esiin. Mutta miten puuttua opettajaan kohdistuvaan, yleistyvään, mutta paljon peitellympään kiusaamiseen?
Romaanin keskeiset henkilöt ovat opetustyöhönsä antaumuksella paneutuva ja oppilaittensa rakastama perheellinen Elina sekä taidemaalari Heleena. Teoksen draamallinen rakenne kasvaa ja peilautuu näiden kahden naisen ystävyyttä, mutta ennen kaikkea heidän erilaista psyykkistä rakennettaan vasten.
Elinaan kohdistuva kiusaaminen alkoi hänen siirryttyään opettajaksi uudelle paikkakunnalle, jonka henkinen atmosfääri osoittautui tavattoman ahtaaksi ja ennakkoluuloiseksi. Elinan erinomainen ammattitaito ja hänen kykynsä käsitellä lapsia synnytti vääristyneen kilpailuasenteen opettajien kesken, jolloin kateus, otaksumat ja perättömät huhupuheet muokkasivat otollista maaperää aiheettomille hyökkäyksille. Se veti valitettavasti mukaansa myös oppilaiden vanhempia.

Perusongelmaksi muodostuu se, ettei oikeudenmukainen, tunnollinen ja työhönsä kaikkensa panostava Elina pysty ymmärtämään eikä siis myöskään analysoimaan yhä vaikeutuvaa tilannettaan. Heleena kuuntelee ja keskustelee ystävänsä kanssa, mutta tämän mureneva itsetunto ja lukkiutumaan taipuva psyyke ovat ylipääsemätön jarru, johon ei nauruterapia eikä teoreettinen tieto kiusaajan narsistisesta persoonallisuudesta pysty. Elinalla on hyvä, avulias aviomies, mutta surulliseksi kysymykseksi jää, miksi hän ei suostu myöntämään voimiensa ehtymistä ja näkemään käytännön vaihtoehtoja olosuhteiden muuttamiseksi.
Romaanin tapahtumien tempo nopeutuu vaiheittain. Draaman ensimmäisessä vaiheessa, tilanteen yleistävässä käsittelyssä, kielen intensiteetti ja läsnäolo jäävät jälkeen toisesta osasta, jossa taidemaalari Heleenan – teoksen kirjoittajan alter egon – persoona nousee voimakkaasti ja myös tunnistettavasti esiin. Itsenäinen Heleena on sinut omien mahdollisuuksiensa ja tavoitteittensa kanssa. Taide, runous ja vahva yhteys luontoon ovat hänen henkisen minänsä ja olemassaolonsa mielekkyyden rakentajia. Ajoittainen vetäytyminen tutulle kesäpaikalle on hänelle välttämätöntä mielen lepoa:
Yksinäisyys ei ole Heleenalle ongelma. Täällä hän on kaikesta kaukana, löytöretkellä itseensä, itsensä ytimeen, omaan sisäiseen maailmaansa ja ympäröivään luontoon, missä voi löytää voimansa. Tämä paikka on pyhäkkö, jonka pilarit rakentuvat hiljaisuudesta ja rauhasta, joka kohoaa kohti selkeyttä avaten oven sisäiseen avaruuteen ja luovuuteen.
Romaanin kolmannessa osassa tapahtumien ja tunnelmien yllättävät käänteet ja niiden keskitetty käsittely hipovat jo trillerin piirteitä. Syvenevän draaman vaiheet ja päähenkilön, Elinan, mielentilan psykologinen syväluotaus on hallittu vaikuttavan todentuntuisesti.
Terttu Jurvakaisen uutuusromaani, Hidas kevät pitkät varjot, huipentuu pysähdyttäväksi herätyshuudoksi inhimillisyyden ja lähimmäisyyden puolesta.

Soile Seppä