Tervareitti 5.2.1997

Terttu Jurvakaiselta seitsemäs kokoelma runoja ja maalauksia

Terttu Jurvakainen: Silmät että näkisit. Runoja ja maalauksia. Pohjoinen 1996.

Elämän hallinta merkitsee taitoa käsitellä ulkoisten ja sisäisten tapahtumien aikaansaamaa liikettä järjen, tunteen ja tahdon alueilla säilyttäen koko ajan kokonaisuuden tasapaino.
Koska elämä on mahdollisuuksien ketju, on edettävä itse kullekin sopivin myönnytyksin ja sovittelevin ratkaisuin. Hyvin usein merkittävimmät valinnat suoritetaan tiedostamattomasti. Tällä tavoin sisäinen näkemys ikään kuin kulkee askelen tietoisen minän edellä yhdistellen ja katkoen yhteyksiä johdattaakseen yksilön hänelle sopivimpaan päämäärään. Näin ihmisen elämä muotoutuu hänen sielunsa maisemaksi.
Terttu Jurvakaisen uuden kokoelman runot kertovat mahdollisuudesta muuttaa taiteen kautta välimatka läheisyydeksi ja yksinäisyys yhteiseksi elämykseksi. Tulkinnat ovat monikerroksista valon ja varjojen ilmeikästä elämää pohjan syvyydestä vapaiden vesien aavalle. Sanomaa leimaa henkilökohtaisen minuuden riippumattomuus, minkä voi tulkita onnistuneeksi matkaksi etsijästä löytäjäksi.
Joskus lähteminen on saapumista parempi vaihtoehto ja kaipaus lähellä olemista eheämpi kokemus. Menneisyydellä on olemassa toinen tulevaisuus, kun ihminen oppii erehdyksistä ja pettymyksistä, mikä viitoittaa tietä tarkkaan havainnointiin ihmisten välisillä herkkätunteisilla silloilla.
Luonnon keskeinen asema Terttu Jurvakaisen tuotannossa jatkuu. Kielikuvat ovat runsaita ja vahvoja ja niiden merkitys tiivistyy kasvaen koko ajan kokoelman myötä. Luonto on yhä syvemmin ja ainutkertaisemmin mukana tässä kielen suuressa juhlassa.

”aamun valo/
pesee pienet tassut näkyviin/
pois silmistä/
unen etäiset saaret/
sanattomuuden/
tuhatkertainen yksinäisyyden viitta/
hulmahtaa ylitse kuin aalto/
tuhannesti lausutut/
hellät nimet/
ainoat”

Sanojen maisema on täysi elämästä ja ilmaisee ihmisen uusiutuvaa kykyä vastaanottaa ja tallentaa elämysten tulva. Tämän sielullisen kartan lukemattomissa merkeissä ihminen eri tavoin ja eri yhteyksin monin keinoin ilmentää pohjimmaista samankaltaisuutta, ihmisen ja taiteilijan altista samaistumisen mahdollisuutta ja eriytymisen rajatonta voimaa.

”hän katsoo syvään virtaan/
olemuksensa ytimeen/
taiteen ja elämän välisellä sillalla/
paluumatkallaan tulevaisuuteen/
kaksikasvoinen illuusio/
melkein ymmärrettävästä/
todellisuudesta”

Jokainen alku on toivosta vahva ja viimeisenä kuolee toivo. Jos totuudella olisi muoto, se olisi ympyrä, joka on täydellinen. Ympyrässä alku ja loppu kohtaavat ja äärimmäiset yhtyvät. Runoilija poimii näkyjä. Hän luo visionsa ääripäiden väliin ja avaa niiden kautta matkan ympyrän salaisuuteen. Silmät että näkisit etenee omaleimaisena. Sen seitsemän osaa liittyvät tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, jossa kauneus ja äärettömyys koskettavat toisiaan. Teos maalaa kaaren lähdöstä tavoitteeseen, unista todellisuuteen. Se avaa ovet itseen ja sulkee unohduksen ikkunat. Runot viestivät luonnon hiljaista, parantavaa voimaa sanojen ja kuvien takaa ja niiden ydin sinkoaa kirkkautta vasten toivon ja rohkeuden.
Silmät että näkisit kokoelma sisältää Terttu Jurvakaisen 13 akvarelli-guassimaalausta. Maalaukset ovat aivan viime vuosilta. Nämä rikkaiden värien impressionistiset mielen kuvat räjähtävät runojen lomaan auki kuin eksoottiset teriöt. Niiden sävyjen runsaus kiertää vivahteita auki kuin moni-ilmeinen silkki auringon hehkussa.
Sinisen mittaamaton asteikko elää meren ja taivaan vuoropuhelun lailla ja ilmentää kaikkia vuodenaikoja eikä jätä väliin ainoatakaan vuorokauden hetkeä. Sinisen hengitys pyyhkii täytenä tämän kypsän ja täyteläisen runomaiseman läpi. Oranssit ja keltaiset etenevät tällä suurella sinisen volyymilla loisteliaana ja kiehtovana huipentuen miltei poikkeuksetta lopulta läpikuultavaan todellisen lauluvirtuoosin akordiin.
Kiinnostavimmat variaatiot syntyvät vihreän räiskähtelevissä silmänräpäyksissä, joissa herää ja uinuu koko elämän salaisuus. Vaaleat läikähdykset kätkevät ja paljastavat ajan ja avaruuden sisäiset mysteerit ja kertovat, että hetket huipentuvat kauneuden pelkistettyyn ihmeeseen.
Punaisen paletin voima sisältää liikkeiden avarat kaaret, joissa valaistu ja valoton, mennyt ja tuleva saavat eheyden ja muodon. Näin runo ja maalaus liikkuvat kuin laivat, häikäisevät kuin purjeet yhdistyen kokemisen aavan ja elämyksen rannan hienosyisessä kokonaisuudessa taiteen syvälliseksi todellisuudeksi.
Terttu Jurvakainen on jälleen ojentanut lukijalle sanan kukkivan oksan, ilmavin ja herkin siveltimen vedoin, mutta voimakkaan ja hedelmiä antavan rungon ja puun.

”kumeasti lyö meren sydän/
taivaanrannassa viistoon lankeava/
valon takainen valo/
kohtalon/
loputon/
ajattoman ajan/
ääretön/
ymmärrys”

Tervareitti 5.2.1997
Liisa Hyvönen